Arctiinae - siilikkäät |
Arctiini - siilikkäät (II) |
36 - 45 mm
 |
|
Diacrisia sannio, karhusiilikäs
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- koiraalla etusiipien pohjaväri keltainen ja takasiipien pohjaväri kellertävän valkoinen
- naaraas paljon tummempi, siipien pohjaväri punertavanruskea
- koiraan tuntosarvet kampahampaiset, leveämmät kuin naaraalla
- naaraan tuntosarvet lyhyesti sahahampaiset
|
| |
40 - 50 mm
|
|
Rhyparia purpurata, keltasiilikäs
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- koiraan tuntosarvet kampahampaiset, selvästi leveämmät kuin naaraalla
- naaraan tuntosarvet sahahampaiset
|
| |
27 - 32 mm
 |
|
Watsonarctia deserta, ei Suomessa
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet ehkä hiukan punertavammat
- lähinnä meitä Etelä-Puolassa ja Ukrainassa
- lentää touko- heinäkuussa, koiras yöllä ja naaras ainakin osittain päivällä
- lämpimät, avoimet alueet
- toukka elää mm. kärsämöillä ja mataroilla (Achillea, Galium)
|
| |
30 - 34 mm
|
|
Phragmatobia luctifera, sysisiipi
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- koiraan tuntosarvet lyhyesti sahahampaiset, hiukan leveämmät kuin naaraalla
- naaraan tuntosarvet rihmamaiset
|
| |
28 - 34 mm
|
|
Phragmatobia fuliginosa, ruostesiipi
- yläkuvassa suomalainen muoto (Pohjois-Eurooppa), jonka kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- alakuvassa eteläinen muoto (Keski- ja Etelä-Eurooppa), jonka kirjailu ja väritys on samanlainen kuin sisarlajilla Phragmatobia placida
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- molemmilla sukupuolilla rihmamaiset tuntosarvet, joissa lyhyttä karvoitusta
Sisarlaji Phragmatobia placida:
- kooltaan hiukan isompi
- siivet hiukan leveämmät
- takaruumiin tumma keskijuova leveämpi
- lähinnä meitä Romania, Etelä-Ukraina
|
| |
33 - 39 mm
|
|
Spilosoma luteum, ilvessiilikäs
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- koiraalla siipien pohjaväri keltainen
- naaraalla siipien pohjaväri haalean kellertävä
- koiraan tuntosarvet kampahampaiset, selvästi leveämmät kuin naaraalla
- naaraan tuntosarvet sahahampaiset
|
| |
28 - 35 mm
|
|
Diaphora mendica, hukkasiilikäs
- siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
- Suomessa ei toista samannäköistä lajia
- koiras harmahtavan ruskea, pilkkujen määrä vaihtelee
- naaras valkoinen, pilkkujen määrä vaihtelee
- naaraan takaruumiissa ei keltaista, vertaa Spilosoma -lajit
- koiraan tuntosarvet kampahampaiset, selvästi leveämmät kuin naaraalla
- naaraan tuntosarvet sahahampaiset
Euroopassa kaksi muuta Diaphora -suvun lajia:
- Diaphora sordida Etelä-Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Italia
- Diaphora luctuosa mm. Italia, Unkari, Romania ja Kreikka
- näillä tumma kuviointi erinäköistä ja naaraat harmahtavia, eivät valkoisia
|
| |
Kaksi samannäköistä lajia, joita ei voi sekoittaa muihin suomalaisiin lajeihin
(koko Euroopassa kolme samannäköistä lajia) |
34 - 44 mm
|
|
Spilosoma lubricipedum, tiikerisiilikäs
- siipien kirjailu vaihtelee suuresti, jolloin vähäpilkulliset yksilöt voi helposti sekoittaa jänösiilikkääseen
- siipien pohjaväri kellertävämmän valkoinen kuin sisarlajilla
(varsinkin etusiiven tyvi ja etureuna)
- siivet leveämmät ja etusiiven takanurkka ei niin pyöristynyt kuin sisarlajilla
- takasiivessä ainakin keskipilkku, vertaa S. urticae
(tosin pilkuttomiakin on tavattu)
- koiraan tuntosarvet selvästi leveämmät kuin lajilla S. urticae
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- koiraan tuntosarvet kampahampaiset, selvästi leveämmät kuin naaraalla
- naaraan tuntosarvet sahahampaiset
|
| |
35 - 41 mm
|
|
Spilosoma urticae, jänösiilikäs
- siipien kirjailu vaihtelee hiukan, muttei läheskään niin paljon kuin tiikerisiilikkäällä
- siipien pohjaväri puhtaan (hohtavan) valkoinen, vertaa S. lubricipedum
- siivet kapeammat ja etusiiven takanurkka pyöristyneempi kuin lajilla S. lubricipedum
- takasiipi ilmeisesti aina ilman keskipilkkua, vertaa S. lubricipedum
- koiraan tuntosarvet selvästi kapeammat kuin lajilla S. lubricipedum
(tosin kuva antaa hiukan väärän käsityksen leveyssuhteesta, koska urticae -kuvassa kampahampaat kameraan nähden hiukan alaspäin)
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- koiraan tuntosarvet kampahampaiset, leveämmät kuin naaraalla
- naaraan tuntosarvet sahahampaiset
|
|
|
Kolmas Spilosoma -suvun laji, Spilosoma virginica:
- pienellä alueella Unkarissa
- isompi ja leveäsiipisempi kuin sisarlajit
- takasiiven takanurkan täplä muita täpliä voimakkaampi
- etusiivessä vain pari- kolme täplää
|
| |
25 - 35 mm
 |
|
Hyphantria cunea, puistosiilikäs ei Suomessa
- siivet useimmiten täplättömät, mutta runsaspisteinen muotokaan ei ole harvinainen
- jos etusiivissä täpliä, niin ne muodostavat melko selvät suonten katkomat poikkiviirut
- takaruumis valkoinen, joskus hiukan kellertävän sävyinen
- Spilosoma -lajeihin verrattuna keskimäärin pienikokoisempi
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- lähinnä meitä tavattu Liettuasta, Tanskasta ja Virosta (kustakin 1 löytö)
- vakiintunut levinneisyys jää Etelä-Puolaan
- lentää touko- kesäkuussa ja heinä- syyskuussa, yöaktiivinen
- alkuperältään amerikkalainen laji, joka on paikoin paha hedelmätarhatuholainen
- toukka polyfagi, elää erilaisilla puilla, pensailla ja varvuilla, jopa vihanneksilla ja ruoholla
|
| |
Muut suomalaiset yöllä lentävät, 'paksuruumiiset', valkoiset lajit
(yläheimo Noctuoidea, yökkösmäiset) |
32 - 38 mm
 |
|
Leucodonta bicoloria, Häivänirkko
kuuluu nirkkoihin (Notodontidae, Notodontinae)
- nimimuodolla etusiipien kirjailussa punaista
- kuvassa valkoinen muoto f. albida
etusiivessä pari-kolme heikkoa mustaa pistettä
- aivan valkoinen muoto f. unicolora
siivet valkoiset ilman pisteitä
- etusiiven takareunassa karvojen muodostama 'hammas', vertaa muut valkoiset lajit
(tämä hammas on suurimmalla osalla Suomen Notodontinae -alaheimon lajeista)
|
| |
30 - 42 mm
 |
|
Euproctis similis, kultaperä
kuuluu villakkaisiin (Erebidae, Lymantriinae)
- siipien hohtavan valkoinen väri ja takaruumiin keltainen peräpää tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa sisarlaji, E. chrysorrhoea, jonka takaruumis melkein kokonaan ruskeahko
(kokoelmissa similis -koiraan takaruumis saattaa rasvoittua, jolloin muistuttaa sisarlajiaan)
- naaras koirasta suurempi
- sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalta puuttuu etusiiven musta täplä tai se on hyvin heikko
|
| |
38 - 55 mm
 |
|
Arctornis l-nigrum, hakavillakas
kuuluu villakkaisiin (Erebidae, Lymantriinae)
- siipien väri ja etusiiven musta poikkisuoni tekee lajista helposti tunnistettavan
- Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
- sukupuolet ovat samanvärisiä
- huom.
etusiiven poikkisuoni voi olla joskus valkoinen hyväkuntoisillakin yksilöillä
- selvästi leveäsiipisempi (mittarimainen) kuin L. salicis
- tuntosarvet kellertävät kun taas L. salicis -tuntosarvet enemmän harmahtavat
|
| |
36 - 54 mm
 |
|
Leucoma salicis, valkovillakas
kuuluu villakkaisiin (Erebidae, Lymantriinae)
- sekä siivet että ruumis täysin valkoiset
- siivet kuviottomat, kiiltelevän läpihohtavat
- voidaan sekoittaa vain sellaiseen A. l-nigrum -yksilöön, jolta puuttuu (kulunut pois) musta väri poikkisuonesta
- sukupuolet ovat samanvärisiä
|
| |
35 - 43 mm
 |
|
Acronicta leporina, jänöyökkönen
kuuluu yökköihin (Noctuidae, Acronictinae)
- ainut suomalainen valkoinen yökkönen
- ei sekoitettavissa sivun muihin valkoisiin lajeihin
|