Noctuidae - yökköset

Cuculliinae - kaapuyökköset

Euroopan yökköskirjaa noudattaen: Euroopassa 3 sukua, joissa yhteensä 60 lajia Suomessa tavattu vain 15 lajia kahdesta eri suvusta
30 - 36 mm	Cucullia argentina, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lukuunottamatta espanjalaista C. bubaceki'a lentää huhti- kesäkuussa, etelässä toinen sukupolvi heinä- elokuussa lähinnä meitä tavattu Slovakiasta ja Unkarista (vanhoja havaintoja, todennäköisesti nyt hävinnyt) Itä-Ukrainassa ja Etelä-Venäjällä melko yleinen hietikkoiset stepit, aavikot toukka elää marunoilla (Artemisia)
33 - 39 mm	Cucullia splendida, ei Suomessa siipien 'kirjailu' ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia lentää heinä- elokuussa lähinnä meitä tavattu Moskovan kaakkoispuolelta marunoita kasvavat stepit toukka elää marunoilla (Artemisia)
35 - 38 mm	Cucullia fraudatrix, kirjokaapuyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 40 mm	Cucullia argentea, loistokaapuyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 45 mm	Cucullia santonici, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan vain Etelä-Uralilla samannäköinen, mutta pienempi C. naruenensis lentää huhti- kesäkuussa, toinen sukupolvi heinä- elokuussa lähinnä meitä Itä-Ukraina esiintymisalueellaan melko yleinen laji kuivat ja lämpimät hiekkakentät, stepit toukka elää marunoilla (Artemisia)
28 - 36 mm	Cucullia scopariae, ei Suomessa pienikokoinen Cucullia takaruumiin etuosa kellertävä, vertaa muut lajit (kuvassa takaruumis ei ole kulunut tai rasvoittunut) sisempi poikkiviiru kaksinkertainen etusiiven keskisarakkeessa selvä valkoinen neliskanttinen täplä (näkyy paremmin tuoreella yksilöllä) valkoreunainen rengastäplä (näkyy paremmin tuoreella yksilöllä) myöhäinen, lentää elo- syyskuussa (myöhäisempi kuin muut Cuculliat) lähinnä meitä tavattu Slovakiasta hiekkakentät toukka elää marunoilla (Artemisia)
39 - 42 mm	Cucullia absinthii, malikaapuyökkönen harmaampi kuin sisarlaji C artemisiae sisemmän poikkiviirun kohdalla tumma leveähkö vyö, jonka keskellä vaalea viiru, vertaa C artemisiae etusiivessä pareittain mustia pisteitä, jotka näkyvät hyvin melko kuluneeltakin yksilöltä, varsinkin rengastäplässä, vertaa C artemisiae ripsien tyvipilkut mustat ja kontrastiset, vertaa C artemisiae takasiiven takareuna tasaisen tumma ilman selvää vaaleaa laikkua, vertaa C artemisiae sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 42 mm	Cucullia artemisiae, marunakaapuyökkönen perusväri ruskeampi kuin sisarlajilla C absinthii sisempi poikkiviiru ohut, tumma ja erittäin mutkainen, vertaa C absinthii rengastäplässä pari heikkoa ruskeaa täplää, vertaa C absinthii ripsien tyvipilkut ruskeat ja vähemmän kontrastiset, vertaa C absinthii takasiiven takareunassa vaalea laikku, mikä näyttäisi puuttuvan C absinthii'lta sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 40 mm	Cucullia xeranthemi, ei Suomessa muistuttaa eniten lajia C. gnaphalii yökköstäplät epäselvemmin rajattu kuin C. gnaphalii'lla siipien muoto hiukan erilainen kuin C. gnaphalii'lla saattaa sekoittua myös C. artemisiae'n kanssa, koska molempien lajien vaaleus/tummuus vaihtelee takasiiven ulkoreuna kontrastisempi kuin C. artemisiae'lla lentää touko- kesäkuussa, etelässä toinen sukupolvi heinä- elokuussa lähinnä meitä Kaakkois-Puola, Valkovenäjä kuivat, lämpimät hietikkoiset avomaat toukka elää kulta-asterilla (Aster)
35 - 39 mm	Cucullia gnaphalii, piiskukaapuyökkönen muistuttaa eniten lajia C. xeranthemi yökköstäplät selvemmin rajattu kuin C. xeranthemi'lla sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet hiukan tummemmat
11 samanoloista harmahtavaa kaapuyökköstä
Välimerellä ja Itä-Euroopassa (Ural, Kaspianmeri) vielä puolisen tusinaa muuta samannäköistä lajia
37 - 43 mm	Cucullia praecana, pujokaapuyökkönen yökköstäplien kohdalla muuta siipeä selvästi vaaleampi, kellertävä juova (samanlainen vain lajeilla C. balsamitae ja C. biornata, joilla taas siiven tyvessä myös keltaista) etusiiven tummat suonet jatkuvat ripsiin saakka vaaleina 'nuolenpäinä', vertaa C. umbratica sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet hiukan tummemmat
48 - 52 mm	Cucullia umbratica, kellertävä kaapuyökkönen yökköstäplien kohdalla ruskeahkoa väriä, vertaa C. lactucae ja C. lucifuga etusiiven ripset yksivärisen harmaat, vertaa C. praecana koiraan takasiivet ryhmän valkoisimmat keskellä keskiruumista kapealti tummaa, vertaa C. lactucae ja C. lucifuga, C. campanulae sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet paljon tummemmat
47 - 51 mm	Cucullia lactucae, savukaapuyökkönen etusiivet selvästi pyöristyneemmät kuin ryhmän muilla lajeilla, (C. pustulata'lla samanlaiset) etusiivet harmaat, ei mitään ruskehtavaa vivahdetta, vertaa C. umbratica etusiipien ripset täplikkäät keskiruumiiin keskiosa vain hiukan siipikansia tummempi, vertaa C. umbratica ja C. lucifuga, C. campanulae takasiivissä selvä keskitäplä, vertaa C. pustulata sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet selvästi tummemmat
43 - 48 mm	Cucullia pustulata, idänkaapuyökkönen etusiivet selvästi pyöristyneemmät kuin ryhmän muilla lajeilla, (C. lactucae'lla samanlaiset) etusiipien ripset täplikkäät takasiivet jyrkemmin mustavalkoiset kuin C. lactucae'lla (kuvassa naaras) koiraalla takasiiven tumma ulko-osa kapeampi takasiivissä heikko keskitäplä tai ei ollenkaan, vertaa C. lactucae sukupuolet ovat samanvärisiä
44 - 49 mm	Cucullia lucifuga, tuhkakaapuyökkönen etusiipien perusväri harmaa, vain munuaistäplän sisällä voi olla ruskehtavaa vivahdetta, mikä on samaa sävyä kuin ulkoreunassa oleva varjostus, vertaa C. umbratica keskiruumiiin keskiosa melko leveälti selvästi siipikansia tummempi, vertaa C. umbratica ja C. lactucae, C. campanulae takaruumiiin etuosassa muita lajeja enemmän tummaa karvoitusta, vertaa C. umbratica ja C. lactucae, C. campanulae sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet selvästi tummemmat
48 - 51 mm	Cucullia campanulae, ei Suomessa vuoristolaji etusiivet harmaat, ilman ruskehtavaa varjostusta (ainakin tuoreet yksilöt) suonet melko huomaamattomat, mikä tekee siivestä tasaisen värisen 'Cucullia' -viirut kylläkin terävät heikot ripsien tyvipilkut etusiiven ripset melkein yksivärisen harmaat, suonet päättyvät pieniin vaaleisiin 'nuolenpäihin' keskiruumis tasaisen harmaa lentää touko- elokuussa lähinnä meitä Etelä-Puolan vuoristossa vuoristoniityt toukka elää kelloilla (Campanula)
45 - 48 mm	Cucullia chamomillae, kevätkaapuyökkönen muista ryhmän lajeista poiketen mustat suoniviirut jatkuvat ripsiin saakka sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 38 mm	Cucullia boryphora, arokaapuyökkönen yksi pienimmistä Euroopan kaapuyökkösistä Euroopassa kaksi muuta samankokoista lajia (Espanja ja Etelä-Ural) etusiivessä tumma varjostus takareunan keskipaikkeilta kohti siiven kärkeä takasiivet hyvin vaaleat sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet aavistuksen tummemmat
42 - 48 mm	Cucullia tanaceti, viirukaapuyökkönen yökköstäplien alapuolella pitkä musta viiru, vertaa ryhmän muut lajit sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiivet Etelä-Euroopassa kaksi sukupolvea, toisen polven yksilöt huomattavan vaaleita, harmahtavia
38 - 42 mm	Cucullia balsamitae, Lähialuelaji, ei Suomessa yökköstäplien kohdalla ja tyvijuomun ympärillä kellertävää väriä kuten C. biornata'lla, vertaa ryhmän muut lajit takasiivet tummemmat kuin C. biornata'lla pienempi kuin C. biornata lentää touko- heinäkuussa lähinnä meitä tavattu Latviasta, kaksi havaintoa (1934 ja 1991) Liettuasta enemmän havaintoja, sielläkin harvinainen ja paikoittainen dyynipaikkojen laji, hietikot toukka elää keltanoilla (Hieracium)
48 - 53 mm	Cucullia biornata, ei Suomessa etusiivet voivat olla yhtä tummat kuin C. balsamitae'lla yökköstäplien kohdalla ja tyvijuomun ympärillä kellertävää väriä kuten C. balsamitae'lla, vertaa ryhmän muut lajit takasiivet melkein puhtaan valkoiset ilman keskitäplää, vertaa C. balsamitae (naarailla ulko-osa hiukan tummempi kuin kuvan yksilöllä) isompi kuin C. balsamitae lentää touko- kesäkuussa, toinen sukupolvi heinä- elokuussa lähinnä meitä Itä-Ukraina, Moskovasta kaakkoon hiekkaiset stepit toukka elää marunoilla (Artemisia)
etusiipivertailuja, harmahtavat kaapuyökköset
C. praecana: yökköstäplien kohdalla muuta siipeä selvästi vaaleampi, kellertävä juova tyvijuomun kohdalla ei kellertävää väriä tummat suonet jatkuvat ripsiin saakka vaaleina 'nuolenpäinä' C. balsamitae: yökköstäplien kohdalla muuta siipeä selvästi vaaleampi, kellertävä juova myös tyvijuomun kohdalla kellertävää väriä ripset tasaisen harmaat C. biornata: etusiivet voivat olla yhtä tummat kuin C. balsamitae'lla yökköstäplien kohdalla muuta siipeä selvästi vaaleampi, kellertävä juova myös tyvijuomun kohdalla kellertävää väriä ripset tasaisen vaaleat C. umbratica: yökköstäplien kohdalla tai ainakin munuaistäplässä ruskeaa, jonka sävy erottuu muusta värityksestä munuaistäplän takareunassa musta kaari (voi myös puuttua) takanurkan musta viiru (suonten välissä) melko heikko (voi myös puuttua) takanurkan alin suoni ei korostu ripset yksivärisen harmahtavat C. lucifuga: yökköstäplien kohdalla samat värisävyt kuin muuallakin siivessä takanurkan musta viiru (suonten välissä) selvä takanurkan alin suoni korostuneen voimakas voimakkaat ripsien tyvipilkut ripset yksivärisen harmahtavat C. campanulae: suonet melko huomaamattomat, mikä tekee siivestä tasaisen värisen takanurkan musta viiru (suonten välissä) selvä takanurkan alin suoni ei korostu heikot ripsien tyvipilkut tummat suonet jatkuvat ripsiin saakka vaaleina pieninä 'nuolenpäinä' C. lactucae: etusiivet selvästi pyöristyneemmät kuin ryhmän muilla lajeilla etusiivet teräksen harmaat, ei mitään ruskehtavaa vivahdetta suonet terävät ja mustat koko siiven alueella ripset täplikkäät C. pustulata: etusiivet selvästi pyöristyneemmät kuin ryhmän muilla lajeilla ripset täplikkäät C. chamomillae: muista poiketen mustat suoniviirut jatkuvat ripsiin saakka C. boryphora: ryhmän pienin tumma varjostus takareunan keskipaikkeilta kohti siiven kärkeä siiven ulkoreuna suora isohkot ripsien tyvipilkut C. tanaceti: muista poiketen yökköstäplien alapuolella pitkä, musta viiru
siipiripsivertailuja, harmahtavat kaapuyökköset
Vertailut tehty pienistä yksilömääristä, useat lajit vain yhdestä yksilöstä ja ripsiltään vielä kuluneista, joten tuntomerkkeihin suhtauduttava varauksin.
C. umbratica: keskellä kapea terävä juova C. lucifuga: keskellä kapea juova C. praecana: suonet päättyvät vaaleisiin 'nuolenpäihin' C. campanulae: suonet päättyvät vaaleisiin pieniin 'nuolenpäihin' keskijuova epämääräinen, mutkitteleva C. lactucae: suonet päättyvät vaaleisiin keskijuovaan asti ulottuviin laikkuihin keskijuovakin laikkuinen C. pustulata: kulunut, mutta ilmaisesti kuin C. lactucae'lla C. tanaceti: tyvessä vaalea leveä juova keskijuova mutkitteleva, selvä C. chamomillae: suonet 'jatkuvat' mustina keskijuovaan asti
keskiruumisvertailuja, harmahtavat kaapuyökköset
Vertailut tehty pienistä yksilömääristä, useat lajit vain yhdestä yksilöstä, joten tuntomerkkeihin suhtauduttava varauksin.
C. praecana: siipikansien reunat vaaleat niskakilpien takareuna vaalea C. balsamitae: tasaisen harmaa niskakilpien takareuna heikosti vaalea C. biornata: keskiosa kapealti tumma niskakilpien takareuna heikosti vaalea C. umbratica: keskiosa kapealti tumma niskakilpien takareuna vaalea C. lucifuga: keskiosa leveälti tumma niskakilpien etureunassa vaalea ja tumma vyö takaruumiin etuosassa tummaa C. campanulae: tasaisen harmaa niskakilvissä kapea tumma viiru kohti päätä C. lactucae: tasaisen harmaa siipikannet ja niskakilvet hiukan vaaleammat C. pustulata: tasaisen harmaa siipikannet hiukan vaaleammat C. chamomillae: keskiosa tumma niskakilpien takareunassa selvä tumma juova C. boryphora: keskiosa tummempi kuin siipikannet niskakilpien takareunassa tumma ja vaalea juova C. tanaceti: tasaisen harmaa niskakilpien takareuna heikosti vaalea
43 - 43 mm	Cucullia asteris, asterikaapuyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan vain Etelä-Uralilla samannäköinen C. amota sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraalla takasiivet vain hiukan tummemmat
Kuusi samanoloista kaapuyökköstä, joiden toukat elävät syyläjuurilla ja tulikukilla (Shargacucullia)
Välimeren rantavaltioissa vielä kuusi muuta samannäköistä lajia
36 - 43 mm	Cucullia gozmanyi, ei Suomessa pienempi kuin C. scrophulariae voimakkaampi ja tummemman harmaa etureuna kuin C. scrophulariae'lla erotettu C scrophulariae'sta omaksi lajikseen 1994 lentää huhti- toukokuussa Unkari, Slovakia kuumat, kuivat hiekkamaat toukka elää syyläjuurilla ja tulikukilla(Scrophularia, Verbascum)
40 - 45 mm	Cucullia scrophulariae, Lähialuelaji, ei Suomessa samannäköinen kuin C. gozmanyi selvästi kellertävämpi kuin muut Shargacuculliat siiven keskiosa tasaisempi kuin muilla Shargacucullioilla lentää touko- heinäkuussa lähinnä meitä tavattu Virosta, viimeksi toukkalöytöjä 1970 -luvulla Latviasta havaintoja 1800 -luvulta, kunnes 2015 runsaasti toukkia selvästi leviämässä oleva laji kosteat niityt, jokilaaksot yms. (Etelä- ja Keski-Eurooppa), pohjoisempana kuivemmat ja lämpimämmät paikat toukka elää syyläjuurilla ja tulikukilla(Scrophularia, Verbascum)
38 - 44 mm	Cucullia lanceolata, ei Suomessa etusiiven pohjavärissä enemmän harmahtavaa tai valkoista kuin muilla sivun lajeilla etusiiven etureunan tummuus erottuu huonommin kuin muilla lajeilla naaraan takasiivet tasaisemmin tummuneet lentää touko- heinäkuussa lähinnä meitä Keski-Puolassa, Valkovenäjällä lämpimät, kuivat hiekkamaat toukka elää tulikukilla(Verbascum)
37 - 44 mm	Cucullia lychnitis, tulikukkakaapuyökkönen etusiiven tumma etureuna harmahtava ja siiven pohjaväri vaalean ruskehtava verrattuna C. lanceolata'an etusiiven etureuna erottuu kontrastisempana etusiiven keskiosa ei tasainen, vertaa C. scrophulariae lentää huhti- heinäkuussa kahtena sukupolvena lähinnä meitä vakinaisena Länsi-Latviassa, tavattu kerran Suomesta selvästi leviämässä oleva laji lämpimät, kuivat hiekkapohjaiset stepit toukka elää tulikukilla(Verbascum)
50 - 54 mm	Cucullia verbasci, Lähialuelaji, ei Suomessa etusiiven tumma etureuna ruskeahko, ei harmahtava, ja leveämpi kuin muilla lajeilla, etenkin tyviosassa isompi ja tummempi kuin ryhmän muut lajit naaraan takasiivet tummemmat kuin koiraalla leviämässä oleva laji lentää touko- kesäkuussa ryhmän aikaisin laji (lentää samaan aikaan kuin C. chamomillae) lähinnä meitä Latviassa, yleistynyt viime vuosina Länsi-Latviassa kaikenlaiset niityt ja metsäaukeat toukka elää tulikukilla(Verbascum)
39 - 43 mm	Cucullia  prenanthis, ei Suomessa etusiivet selvästi pyöristyneemmät kuin muilla Shargacucullia -lajeilla keskiruumiin etuosa tumma, vertaa muut Shargacucullia -lajit koiraankin takasiivet tasaisen tummat, vertaa muut Shargacucullia -lajit naaraan takasiivet hiukan tummemmat kuin koiraalla lentää huhti- kesäkuussa lähinnä meitä Keski-Puolassa, Valkovenäjällä lehtimetsien aukiot toukka elää syyläjuurella (Scrophularia)

Sivu päivitetty-- 11.2.2016 --Page updated