Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Luvut eivät ole tarkkoja. Aina jokaisessa uudessa lajiluettelossa lajeja ja varsinkin sukuja pilkotaan tai yhdistellään.

Noctuini II - maayökköset
Axylia -suku
Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta
32 - 36 mm	Axylia putris, rosoyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Ochropleura -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
29 - 31 mm	Ochropleura plecta, pikkumaayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia Keski- ja Etelä-Euroopassa samannäköinen sisarlaji O. leucogaster lisäksi Etelä-Puolaan asti tulee D. musiva, joka muuten samannäköinen, mutta rengastäplässä ei ääriviivoja ja selvästi isompi sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 35 mm	Ochropleura leucogaster, ei Suomessa keskimäärin hiukan isompi kuin O. plecta etusiipien ruskea ei niin punertavaa kuin O. plecta'lla kellertävä juova munuaistäplästä aaltoviiruun, vertaa O. plecta sukupuolet ovat samanvärisiä lentää maaliskuusta marraskuuhun kahtena sukupolvena lähinnä meitä Itävallassa ja Unkarissa kuivat, lämpimät alueet meren tasolta yli kilometriin toukka 'erilaisilla ruohokasveilla', mm. maite (Lotus)
38 - 42 mm	Dichagyris musiva, ei Suomessa rengastäplä vaalea ilmam ääriviivoja, vertaa O. plecta ja O. leucogaster leveä, musta tyvijuomu, leveämpi kuin O. plecta'lla ja O. leucogaster'illa selvästi isompi kuin O. plecta ja O. leucogaster sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa avoimet alueet meren tasolta yli kahteen kilometriin toukka 'erilaisilla ruohokasveilla', esim. voikukka (Taraxacum)
Paradiarsia -suku
Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta
32 - 35 mm	Paradiarsia punicea, varjomaayökkönen siipien pohjaväri punertavanruskea muistuttaa Diarsia -suvun lajeja, mutta esim. musta keilatäplän kärki puuttuu ulompi poikkiviiru hampaaton, tasaisen leveä ja vaaleampi kuin ympäristö, vertaa Diarsia -suku ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun väli tasaisen värinen, muuta siipeä tummempi ripsien tyviviiru yhtenäinen tai lähes yhtenäinen sukupuolet ovat samanvärisiä
Ripsien tyviviiruvertailuja Paradiarsia punicea - Diarsia -suku
P punicea: tyviviiru yhtenäinen tai lähes yhtenäinen, tumma Diarsia -suku: normaalisti tyviviiru selvästi katkeileva joillakin nimenomaan D. rubi -yksilöillä tyviviiru joskus heikko ja näyttää yhtenäiseltä, tällöin ero löytyy ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välistä   joskus esim. D. mendica'lla ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun väli on tasaisen tumma, tällöin myös ripsien tyviviiru on tumma ja näkyy selvästi katkeilevana
Diarsia -suku
Euroopassa 6 lajia, joista viisi tavattu Suomesta
29 - 35 mm	Diarsia mendica, suvirusoyökkönen siipien pohjaväri vaihtelee melko paljon: punertavanruskea - kellertävänruskea - harmahtavanruskea yökköstäplien välissä ja tyvipuolelle usein mustaa keilatäplän kärkikohdassa vain musta pilkku ei tyvijuomua kuten esim. X. collina'lla, jota voi joskus muistuttaa etusiipi hiukan leveämpi ja sen etureuna suorempi kuin D. dahlii'lla normaalisti lento loppuu samoihin aikoihin kun D. dahlii'n lento alkaa sukupuolet ovat samanvärisiä
34 - 36 mm	Diarsia dahlii, elorusoyökkönen siipien pohjaväri vaihtelee paljon: vaalean punertavanruskeasta tummaan, melkein violetin ruskeaan, jolloin lähentelee jo D. brunnea'n värejä (väliin mahtuu melko kellertäväkin väri) etusiiven takareuna muuta siipeä hiukan tummempi, vertaa D. mendica kuvioiden jyrkkyys vaihtelee, kuten mallissa näkyy yökköstäplien välissä ei mustaa, vertaa Diarsia brunnea keilatäplän kärkikohdassa vain musta pilkku ei tyvijuomua munuaistäplä yleensä pohjavärin värinen, mutta usein vaaleampi, jopa valkeahko (alin malli) etusiipi hiukan kapeampi ja sen etureuna kaarevampi kuin D. mendica'lla loppukesän laji, D. mendica keskikesän laji sukupuolet ovat samanvärisiä, tosin naaraat yleensä tummempia
Alapuolivertailuja Diarsia mendica - Diarsia dahlii
D. dahlii: (yläpuoli = ylin yksilö tällä sivulla) etusiiven poikkiviiru kokonaan näkyvissä, vaikka tummempi kehnä ulottuisikin viirun toiselle puolelle etusiipi vähemmän kehnäinen, kuin D. mendica'lla tämän sivun alin malli (tumma naaras) alta yhtä vaalea kuin kuvattu alapuoli, kehnäisyys vain levinnyt hiukan alas- ja ulkoreunaapäin D. mendica: (tummemman Kuusamolaisen yläpuoli = alin yksilö tällä sivulla) etusiiven poikkiviiru näkyy kunnolla vain siiven etureunassa kehnäisyys tummaa aaltoviirun kohdalle saakka ja ero siiven reunasarakkeeseen jyrkempi   Kuusamon yksilöt: toin mukaan nähtäväksi, koska näillä etusiiven poikkiviiru lähtee etureunassa lähempää siiven kärkeä ja takasiiven kaarijuova kulkee paljon lähempänä siiven ulkoreunaa (onko vain sattumaa minun yksilöissä)
33 - 36 mm	Diarsia brunnea, tummarusoyökkönen etusiipien pohjaväri enemmän tai vähemmän violetinruskea yökköstäplien välissä vaihtelevasti mustaa, vertaa Diarsia dahlii keilatäplän kärkikohdassa vain musta pilkku ei tyvijuomua munuaistäplä selvä, hiukan kellertävä, erisävyinen kuin pohjaväri, vertaa D. mendica ja D. dahlii ulomman poikkiviirun etuosassa ruosteenruskeaa eli erisävyä kuin pohjaväri, vertaa D. mendica ja D. dahlii sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 33 mm	Diarsia rubi, niittyrusoyökkönen siipien pohjaväri punertavan-harmaanruskea, melko tasainen ulompi poikkiviiru lähes hampaaton tai ihan hampaaton kuten P. punicea'lla, vertaa muu Diarsia -suku aaltoviiru vaalea, melko suosa, siiven väri viirun tyvipuolella vaalea ja ulkopuolella tumma ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun väli tasaisesti tyveenpäin tummeneva, vertaa P. punicea ulompi poikkiviiru ei tee munuaistäplän alalaidan kohdalla sellaista mutkaa kuin P. punicea'lla yökköstäplien väli voi olla tumma keilatäplä voi puuttua kokonaan tai se voi olla vaalea, mustakärkinen ripsien tyviviiru voi olla lähes yhtenäinen, yleensä heikosti näkyvä sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 33 mm	Diarsia florida, turarusoyökkönen Diarsia rubi'n kaksoissisar välillä laji on ollut Suomen lajistossa, välillä sitä on pidetty D. rubi'n muotona, nykykäsityksen mukaan se on oma lajinsa eroiksi D. rubi'in on mainittu: isompi koko kirkkaamman ja vaaleamman punaruskea terävämpikirjauksinen lentoaika D. rubi'n sukupolvien välissä lentoaika ehkä hiukan myöhäisempi kuin D. rubi'lla, mutta kummallakin kaksi sukupolvea varmimmaksi ulkoiseksi määritysmerkiksi on muodostumassa takasiiven keskitäplä, joka D. florida'lla 'kuunsirppi' ja D. rubi'lla pyöreähkö täplä, joka on joskus epämääräinen, suttuinen, kuunsirppimäinen - (2018 BAPTRIA 43(4):takasivu) (näkyy parhaiten alapuolelta)
Alapuolivertailuja Diarsia rubi - Diarsia florida
D. rubi: etusiivessä ei poikkiviirua, kehnä 'karkeampaa' takasiiven keskitäplä epämääräinen läiskä D. florida: etusiivessä poikkiviiru, kehnä 'tasaisempaa' takasiiven keskitäplä 'C'
Etusiiven poikkiviiru ja kehnä oli näin minun yksilöissä, pitäisi tutkia laajempia sarjoja
	Suvun kuudes laji Diarsia guadarramensis elää Espanjassa
Cerastis -suku
Euroopassa 3 lajia, joista kaksi tavattu Suomesta
32 - 36 mm	Cerastis rubricosa, sinikevätyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan etusiiven pohjaväri voi olla harvoin kokonaan harmaa, etureunan värinen aloittaa lentonsa aikaisin keväällä, heti kun lumi sulannut ja yölämpötilat muutaman asteen plussalla Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 33 mm	Cerastis leucographa, rusokevätyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan koiraan tuntosarvet leveät, kaksoiskampahampaiset aloittaa lentonsa aikaisin keväällä, heti kun lumi sulannut ja yölämpötilat muutaman asteen plussalla Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
	Suvun kolmas laji Cerastis faceta elää Espanjassa ja Italiassa
Lycophotia -suku
Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta
27 - 31 mm	Lycophotia porphyrea, kanervamaayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia muistuttaa hiukan Keski-Euroopan V. molothina'a ja yhtä X. agathina'n muotoa sukupuolet ovat samanvärisiä
	Suvun toinen laji Lycophotia cissigma elää Uralilla
Violaphotia -suku
Euroopassa 1 laji, jota ei ole Suomessa
38 - 38 mm	Violaphotia molothina, ei Suomessa pohjaväri vaihtelee, voi olla vaaleanruskeakin, jolloin kuviointi hyvin näkyvissä suunnilleen samannäköisiä lajeja Euroopassa on muitakin, jopa Suomessakin, V. molothina: vahva, hiukan ylöspäin kaartuva musta tyvijuomu, joka vaaleilla yksilöillä jatkuu munuaistäplään saakka tyvijuomun yläpuolella vaalea, melkein etureunaan yltävä, harmahtava alue takasiivet valkeat, suonet näkyvissä naaraan takasiivet ei yhtä valkeat kuin koiraan lähinnä meitä Etelä-Puolassa kanervakankaat lentää kesäkuussa yhtenä sukupolvena toukka kanervalla (Calluna)
Epipsilia -suku
Euroopassa 3 lajia, joista yksi tavattu Suomesta
34 - 38 mm	Epipsilia grisescens, hopeamaayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan etusiipien pohjaväri tasainen, harmahtava ja kirjailut mustia, teräviä takasiivet valkeahkot, ulkosarake jyrkkärajaisesti tumma Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia Keski- ja Etelä-Euroopassa samannäköinen sisarlaji E. latens sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 37 mm	Epipsilia latens, ei Suomessa ulkonäkö vaihtelee ja on usein kuin E. grisescens vertailukuvana olisi pitänut myös olla yksilö, joka muistuttaisi enemmän sisarlajia pohjaväri harmaanruskehtava, vertaa E. grisescens poikkiviirut kaksinkertaisia, vertaa E. grisescens takasiivet tyvestäkin hiukan ruskehtavat, vertaa E. grisescens sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta elokuuhun lähinnä meitä Keski-Saksa ja Etelä-Puola avoimet, matalakasvustoiset alueet toukka heinillä
	Suvun kolmas laji Epipsilia cervantes elää Espanjassa ja Balkanilla
Rhyacia -suku
Euroopassa 9 lajia, joista yksi tavattu Suomesta
38 - 41 mm	Rhyacia simulans, vajayökkönen etusiivet kapeat, erittäin pyöreäpäiset etusiipien pohjaväri ruskentavanharmaa poikkiviirut kaksinkertaisia näyttäisi aina olevan jonkinlainen keskivarjo, vertaa R. arenacea ulommassa poikkiviirussa pitkät hampaat, joiden kärki muodostaa usein pisterivin aaltoviirussa koko pituudeltaan isot, tummat hampaat Euroopassa samannäköisiä lajeja on vain tässä Rhyacia -suvussa sekä leveämpisiipinen Epipsilia latens sukupuolet ovat samanvärisiä
40 - 45 mm	Rhyacia arenacea, ei Suomessa kuin R. simulans, mutta siipien pohjaväri keskimäärin vaaleampi, harmaampi ja koko keskimäärin isompi keskivarjo puuttuu tai hyvin heikko, vertaa R. simulans lajin varmistamiseksi tarvitaan genitaalipreparaatti sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Pohjois-Ukrainassa avomaat toukan ravintokasvi tuntematon
50 - 56 mm	Rhyacia lucipeta, ei Suomessa iso koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia siipien pohjaväri kellanvihertävänharmaa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa kuivahkot (vuoristo)alueet, joissa niukka kasvusto toukka heinillä ja matalilla ruohokasveilla
	Suvun kuusi muuta lajia elävät Alpeilla, Uralilla, Islannissa, Kreikassa tai Kaspianmerellä
Chersotis -suku
Euroopassa 20 lajia, joista kaksi tavattu Suomesta
31 - 31 mm	Chersotis andereggii, keilamaayökkönen aivan samannäköinen kuin C. rectangula yökköstäplät melko häipyviä, vertaa C. rectangula poikkiviirut melko häipyviä, vertaa C. rectangula keilatäplän tyvessä oleva musta täplä isompi kuin C. rectangula'lla takasiivet vaaleammat kuin C. rectangula'lla sukupuolet ovat samanvärisiä   takasiipien vaaleus / tummuus mainitaan kirjallisuudessa ja se näyttää patevän myös sivun malleilla, mutta lajien nettikuvissa takasiivet näyttävät yhtä tummilta
32 - 32 mm	Chersotis rectangula, ei Suomessa aivan samannäköinen kuin C. andereggii yökköstäplät vaaleareunaisia, näkyviä, vertaa C. andereggii poikkiviirut mustareunaisia, ulompi poikkiviiru hampainen, vertaa C. andereggii keilatäplän tyvessä oleva musta täplä pienempi kuin C. andereggii'lla takasiivet tummemmat kuin C. andereggii'lla sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolan vuoristossa vuoristolaji, puolesta kilometristä ylöspäin toukka matalilla kasveilla
37 - 37 mm	Chersotis cuprea, mesimaayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 35 mm	Chersotis multangula, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa pari samannäköistä sisarlajia Kreikassa Itä-Ukrainassa hiukan samannäköinen Saragossa porosa, suvun meitä lähinnä oleva edustaja (Hyssia cavernosa ja sieltä vertaa lähilajeja) sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa avoimet vuoristoniityt toukka mataralla (Galium)
33 - 35 mm	Chersotis alpestris, ei Suomessa neljä samannäköistä lajia, jotka eivät ainakaan vielä ns. 'lähilajeja' kuvassa mallina C. alpestris   C. ocellina, lähinnä meitä Alpit C. alpestris, lähinnä meitä Ka-Venäjä C. oreina, lähinnä meitä P-Italia C. transiens, lähinnä meitä Venäjä Mari C. stridula, (syn. transiens ?), lähinnä meitä E-Ural (status kirjallisuudessa epäselvä)
33 - 35 mm	Chersotis deplanata, ei Suomessa ei ainakaan vielä ns. 'lähilaji' ihan kuin E. recussa, jolta vain puuttu vahva, musta keilatäplä Uralilla suhteellisen yleinen tavattu myös Koillis-Ukrainassa
38 - 38 mm	Chersotis margaritacea, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia etusiipien pohjaväri tasaisen harmaa musta täplä yökköstäplien välissä etureunan täplät aina paikalla, vaikka muu kuviointi olisi pois koiraalla takasiivet kokonaan puhtaan valkoiset, naaraalla reunoissa hiukan tummempaa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinäkuusta syyskuuhun lähinnä meitä Etelä-Puolassa vuoristolaji toukka mataralla (Galium)
	Suvun 10 muuta lajia elävät Alpeilla, Uralilla, Espanjassa, Kreikassa tai Välimeren saarilla
Standfussiana -suku
Euroopassa 6 lajia, joista vain yksi tavattu Suomesta
37 - 42 mm	Standfussiana lucernea, saaristoyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
	Suvun viisi muuta lajia elävät Välimeren rantavaltioissa, Alpeilla tai Välimeren saarilla

Sivu päivitetty-- 1.6.2022 --Page updated