Plusiinae - metalliyökköset

Plusiini - metalliyökköset
Autographa -suku
37 - 41 mm	Autographa macrogamma, isovaskiyökkönen etusiivet kirjavat, melko vaaleat, vertaa muut Autographa -lajit etusiivissä vihertävää hohdetta valon taittuessa oikeasta kulmasta, vertaa muut Autographa -lajit metallitäplä iso, vertaa muut Autographa -lajit etusiiven keskikohdalla vaaleaa taustaa vasten selvästi erottuva tumma vaakaviiru aina ripsiin saakka, vertaa muut Autographa -lajit (joskus toinen viiru hiukan alempana) sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 35 mm	Trichoplusia ni, tupsumetalliyökkönen kuuluu sukuryhmään tupsumetalliyökköset    (Plusiinae, Argyrogrammatini) muistuttaa eniten kulunutta gammayökköstä A. gamma etusiivet tasaisemman väriset, 'pikkukirjavat', harmahtavammat etusiiven aaltoviirussa useita tummia nuolitäpliä etusiiven ulompi poikkiviiru mutkittelee koko matkalla, gammayökkösellä pitkän matkaa ihan suora metallikuvio voi olla kapeampi kuin kuvassa, sunnilleen samanlainen kuin gammayökkösellä gammayökkösellä ilmeisesti aina munuaistäplä näkyvissä ja sen ulkolaidassa mustaa varjostusta takasiiven tumma ulkoreuna tummenee vähitellen, ei niin jyrkästi kuin gammayökkösellä sukupuolet ovat samanvärisiä koiraalla takaruumiin kärjessä kellertävä karvatupsu, jollaista ei ole gammayökkösellä
28 - 42 mm	Autographa gamma, gammayökkönen Suomeen vaeltanut alkukesän sukupolvi vaaleita (ylempi yksilö) Suomessa kehittynyt loppukesän sukupolvi tummia (alempi yksilö) takasiipien ulko-osa tumma ja sisäosa tasaisen vaalea, raja paljon jyrkempi kuin muilla Autographa -lajeilla sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 39 mm	Autographa pulchrina, kirjovaskiyökkönen etusiipien pohjaväri vaihtelee punertavanruskeasta, vertaa A. jota, harmahtavanruskeaan, vertaa A. buraetica ulompi poikkiviiru tekee metallitäplän kohdalla teräväkärkisen mutkan, vertaa A. jota munuaistäplässä tummaa varjostusta myös sisäreunassa, vertaa A. jota keskisarakkeen etuosa suunnilleen yhtä tumma kuin muukin keskisarake, vertaa A. jota metallikuvio yleensä kaksiosainen, mutta joskus myös yhtenäinen sukupuolet ovat samanvärisiä
Vertailuja Autographa pulchrina - Autographa buraetica
Vertailujen pohjana ovat olleet melko pienet lajisarjat, merkkien paikkansapitävyys pitäisi varmistaa paljon laajemmista näytesarjoista. Esitetyt tuntomerkit ovat todennäköisesti lajeja keskimäärin erottavia piirteitä.
	Kaksi vasemmalla Autographa pulchrina, kaksi oikealla Autographa buraetica etusiiven ulompi poikkiviiru munuaistäplän kohdalla Autographa pulchrina'lla suorempi
	Ylempi Autographa pulchrina, alempi Autographa buraetica A. pulchrina'lla ulompi poikkiviiru tekee metallitäplän kohdalla tyveä kohti epämääräisen 'W' -mutkan tai ylempi mutka on teräväkärkisempi ja paljon syvempi kuin alempi mutka A. pulchrina'lla metallitäplän vieressä kellertävänruskea täplä A. buraetica'lla ulompi poikkiviiru tekee metallitäplän kohdalla tyveä kohti symmetrisen 'W' -mutkan tai ylempi mutka voi olla syvempi, mutta kumpikin silti teräväkärkisiä A. buraetica'lla metallitäplän vieressä kellertävinä erottuvia suomuja
	Ylempi Autographa pulchrina, alempi Autographa buraetica A. pulchrina'lla tumman ulko-osan jälkeen vaalea kaarijuova ja sitten tasaisen tumma tyviosa A. buraetica'lla tumman ulko-osan jälkeen vaalea kaarijuova, sitten tumma kaarijuova ja vasta sitten tasaisen tumma tyviosa   A. buraetica'lla ripsien täplitys voimakkaampaa (tosin perhonen kuluu helpoimmin juuri ripsistä, joten tämä tuntomerkki häviää nopeasti)
35 - 38 mm	Autographa buraetica, loimuvaskiyökkönen hankala eroittaa samansävyisestä A. pulchrina'sta sukupuolet ovat samanvärisiä
37 - 41 mm	Autographa jota, rusovaskiyökkönen etusiipien pohjaväri punertavampi kuin muilla Autographa -lajeilla (sekaannusta voisi olla vain A. pulchrina'n kanssa) ulompi poikkiviiru tekee metallitäplän kohdalla vain loivan mutkan, vertaa A. pulchrina munuaistäplässä vain ulkoreunassa mustaa, vertaa A. pulchrina etusiiven tyvisarake ja etureuna tasaisemman vaaleat ja antavat muuhun siipeen verrattuna kontrastisemman vaikutelman kuin muilla Autographa -lajeilla metallikuvio yhtenäinen tai katkennut sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 37 mm	Autographa mandarina, siperianvaskiyökkönen etusiivet tummat, muihin Autographa -lajeihin verrattuna myös melko tasaisen väriset metallitäplä yhtenäinen ja paksu, vertaa muut Autographa -lajit sisempi poikkiviiru metallitäytteinen ja eroittuu selvästi tummasta taustasta, vertaa muut Autographa -lajit etusiiven tyvessä metallihohtoista kuviointia, vertaa muut Autographa -lajit etusiiven aaltoviirun terävä 'W' -kuvio jatkuu siiven reunaan saakka, vertaa muut Autographa -lajit sukupuolet ovat samanvärisiä
Alapuolivertailuja Autographa pulchrina - Autographa mandarina
A. jota'lla ripset melko yksiväriset, mutta kirjallisuustiedoista poiketen voivat olla myös yhtä täplikkäät kuin A. pulchrina'lla   A. pulchrina'lla takasiiven tumma kaarijuova lähempänä keskipilkkua kuin A. buraetica'lla (vertailun pohjana ovat olleet melko pienet lajisarjat, tuntomerkin paikkansapitävyys pitäisi varmistaa paljon laajemmista näytesarjoista)   A. buraetica'lla takasiiven keskipilkku kuvasarjan 'pistemäisin'   A. buraetica'lla etusiipi kapeampi kuin A. pulchrina'lla
39 - 43 mm	Autographa bractea, laikkupronssiyökkönen etusiivet melko tasaisen väriset ja ulompi poikkiviiru näkyy heikosti, vertaa A. excelsa metallitäplä etureunastaan leveä, vertaa A. excelsa takasiivet vaalenevat tyveä kohti melko tasaisesti, vertaa A. excelsa sukupuolet ovat samanvärisiä
39 - 42 mm	Autographa excelsa, idänpronssiyökkönen etusiivet kirjavat ja ulompi poikkiviiru näkyy selvästi, vertaa A. bractea metallitäplä etureunastaan kapea, vertaa A. bractea takasiivet kirjavat, tumma ulkoreunus, vaalea juova ja taas tumma juova ennen vaalenevaa tyveä, vertaa A. bractea sukupuolet ovat samanvärisiä Euroopasta tavattu vielä yksi Autographa -laji: Autographa aemula Alpit metallikuvio kuin lajilla Autographa bractea, mutta muuten eroaa selvästi
Cornutiplusia -suku
37 - 45 mm	Cornutiplusia circumflexa, pikarimetalliyökkönen muistuttaa hiukan rotevaa ja kirjavaa gammayökköstä etusiiven metallitäplä leveä, keskiosa useimmiten reunoja tummempi, vertaa A. gamma etusiiven metallitäplästä lähtevä juova, joka kiertyy siiven takareunaan, on myös voimakkaan metallitäytteinen, vertaa A. gamma etusiiven aaltoviirussa useita tummia nuolitäpliä, vertaa A. gamma sukupuolet ovat samanvärisiä
Macdunnoughia -suku
32 - 35 mm	Macdunnoughia confusa, pisarametalliyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan, vaikka metallikuvio muistuttaakin Autographa -suvun kuviota Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä   etelässä samannäköinen T. circumscripta, jolla metallikuvio kaksiosainen (Italia, Kreikka) (myös pisarametalliyökkösellä metallikuvio saattaa olla joskus katkennut)
Syngrapha -suku
34 - 38 mm	Syngrapha diasema, isohopeayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 37 mm	Syngrapha interrogationis, kysymysmerkkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan etusiipien pohjaväri voi olla selvästi harmaampi kuin kuvassa olevalla yksilöllä Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
26 - 29 mm	Syngrapha parilis, valkohopeayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
25 - 28 mm	Syngrapha microgamma, keltahopeayökkönen etusiipien pohjaväri harmahtava, hiukan violettiin vivahtava, vertaa S. hochenwarthi metallikuvio yhtenäinen tai katkennut ulompi poikkiviiru mutkitteleva, hiukan metallitäytteinen, kääntyy etureunassa kohti tyveä, vertaa S. hochenwarthi takasiiven musta reunus leveämpi kuin lajilla S. hochenwarthi lentää suopursurämeillä koko Suomessa, vertaa S. hochenwarthi sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 39 mm	Syngrapha ain ssp. persibirica, lehtikuusiyökkönen kuin isokokoinen S. microgamma (selvä kokoero) etusiipien poikkiviirut selvemmät ja takasiipien musta reunus hiukan kapeampi kuin S. microgamma'lla etusiipien pohjaväri vaihtelee ruskehtavasta harmahtavaan S. microgamma lentää kesäkuun alusta - heinäkuun alkuun, S. ain lentää myöhemmin heinä- elokuussa S. microgamma lentää suopursurämeillä, S. ain lentää lehtikuusimetsissä (havaintoympäristö ei tietenkään ole määritysperuste, onhan perhosilla siivet) tavattu tähän mennessä Suomesta vain kerran tänne harhautuneena (= ssp. persibirica) (alalajin vakituiset elinalueet Ural -vuoristossa, mutta laji saattaa esiintyä paljon lähempänäkin, koska siperianlehtikuusen luontainen levinneisyys ulottuu Äänisjärvelle asti) nimimuodon vakituiset elinalueet lähinnä meitä Etelä-Puolan vuoristossa (= ssp. ain) sukupuolet ovat samanvärisiä   ylempi yksilö Uralilta, ssp. persibirica alempi yksilö Sloveniasta, ssp. ain
27 - 30 mm	Syngrapha hochenwarthi, kupariyökkönen etusiipien pohjaväri ruskehtava, vertaa S. microgamma ulompi poikkiviiru melko suora, heikosti kaareutuva, vertaa S. microgamma takasiiven musta reunus kapeampi kuin lajilla S. microgamma lentää pääasiassa tunturien koivuvyöhykkeessä sekä paljakoiden alaosissa, vertaa S. microgamma sukupuolet ovat samanvärisiä Euroopassa kaksi muuta Syngrapha -lajia: (vuoristolajeja ja molemmat muistuttavat lajia Syngrapha hochenwarthi) Syngrapha devergens Alpit Syngrapha rilaecacuminum Bulgaria
Muita suomalaisia lajeja, joilla keltaiset ja mustareunaiset takasiivet
(lajeilta puuttuu metalliyökkösille tyypillinen etusiiven vaalea kuvio)
Huom. kaarisuluissa viimeisimmän perhoskirjan luokitus - (Silvonen et.al. 2014) hakasuluissa Suomen lajitietokeskuksen luokitus, LTKM testiympäristö
18 - 19 mm	Panemeria tenebrata, aurinkoyökkönen kuuluu alaheimoon aurinkoyökköset    (Metoponiinae),   [Metoponiinae] sisämaassa Lahden seudulta itärajalle, harvinainen puoliavoimet lehdot, jokien rantatörmät, voimalinjojen aluset yms. lentää kesäkuussa toukat elävät lehtotähtimöllä ja kotelo talvehtii
36 - 40 mm	Thalpophila matura, valemorsiusyökkönen kuuluu alaheimoon puuyökköset    (Xyleninae),   [Noctuinae, Dypterygini] lounaassa, varsinkin ulkosaaristossa, jokseenkin yleinen, harvinaistuu itäänpäin mentäessä Suomenlahden saaristo ja rannikko lentää heinä- elokuussa toukat elävät matalilla kasveilla sekä lehtipuilla ja talvehtivat pieninä
23 - 25 mm	Anarta myrtilli, kanervayökkönen kuuluu alaheimoon tarhayökköset    (Hadeninae),   [Noctuinae, Hadenini] melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Lapissa vähälukuisempi (vaikeasti havaittava) rämeet ja aurinkoiset kanervakankaat lentää kesäkuussa toukat elävät kanervalla ja kotelo talvehtii
22 - 25 mm	Coranarta cordigera, herttayökkönen kuuluu alaheimoon tarhayökköset    (Hadeninae),   [Noctuinae, Hadenini] melko yleinen koko Suomessa (vaikeasti havaittava) rämeet lentää touko- kesäkuussa toukat elävät juolukalla ja kotelo talvehtii
27 - 30 mm	Lasionycta secedens, tummakirjoyökkönen kuuluu alaheimoon tarhayökköset    (Hadeninae),   [Noctuinae, Eriopygini] jokseenkin harvinainen Lapin laji, eteläraja Muonio - Salla tunturikoivikot, varpurämeet lentää kesäkuun lopussa - heinäkuussa toukat elävät mm. puolukalla ja juolukalla ja talvehtivat kahdesti
25 - 30 mm	Cryptocala chardinyi, kaunoyökkönen kuuluu alaheimoon maayökköset    (Noctuinae),   [Noctuinae, Noctuini] jokseenkin yleinen levinnyt melko nopeasti Kaakkois-Suomesta kaikkialle Etelä- ja Keski-Suomeen hakkuuaukeat, voimalinjojen aluset, reheväkasvuiset pakettipellot yms. lentää heinä -elokuussa toukat elävät matalilla kasveilla (mm. horsmalla) ja talvehtivat keskenkasvuisina
35 - 39 mm	Epilecta linogrisea, kirjomorsiusyökkönen kuuluu alaheimoon maayökköset    (Noctuinae),   [Noctuinae, Noctuini] Suomesta havaittu muutama yksilö Suomenlahden saaristo lentää heinä- elokuussa toukat elävät kaikenlaisilla matalilla kasveilla ja talvehtivat keskenkasvuisina
35 - 61 mm	Noctua -suku, morsiusyökköset kuuluvat alaheimoon maayökköset    (Noctuinae),   [Noctuinae, Noctuini] Suomessa 8 lajia Noctua pronuba, isomorsiusyökkönen; Etelä- ja Keski-Suomi, yleinen Noctua orbona, pilkkumorsiusyökkönen; lounaisrannikko, saaristossa melko yleinen Noctua interposita, täplämorsiusyökkönen; lähinnä rannikot, runsaus vaihdellut Noctua comes, pilkutonmorsiusyökkönen; etelärannikko, yleinen lounaassa Noctua fimbriata, lounaanmorsiusyökkönen; Etelä- ja Keski-Suomi, yleistynyt Noctua janthina, tummamorsiusyökkönen; etelärannikko, hyvin harvinainen Noctua janthe, hammasmorsiusyökkönen; etelärannikko, hyvin harvinainen Noctua interjecta, rusomorsiusyökkönen; etelärannikko, muutama yksilö lentävät heinä -elokuussa (+ syyskuu) toukat elävät kaikenlaisilla matalilla kasveilla ja talvehtivat keskenkasvuisina   kuvassa ylempänä Noctua janthe f (35 mm), hammasmorsiusyökkönen kuvassa alempana Noctua interposita f (40 mm), täplämorsiusyökkönen

Sivu päivitetty-- 10.11.2014 --Page updated