Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Xylenini - mäkiyökköset I
35 - 45 mm	Enargia paleacea, kulmayökkönen melko iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa vain sisarlaji E. abluta samannäköinen etusiipien yläosassa selvät mustat ripsien tyvipisteet, vertaa E. abluta etusiipien pohjaväri kellertävämpi tai punertavampi kuin sisarlajilla sisempi poikkiviiru tekee terävämmän kulman kuin sisarlajilla poikkiviirut tummat, vertaa E. abluta sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 40 mm	Enargia abluta, ei Suomessa Euroopassa vain sisarlaji E. paleacea samannäköinen etusiivet ilman mustia ripsien tyvipisteitä, vertaa E. paleacea etusiipien pohjaväri yleensä harmaampi kuin sisarlajilla, mutta samojakin värisävyjä esiintyy sisempi poikkiviiru tekee pyöristyneemmän kulman kuin sisarlajilla poikkiviirut 'kaksiväriset', vertaa E. paleacea, tummilla yksilöillä pohjaväriä vaaleammat sukupuolet ovat samanvärisiä lentää kesä- heinäkuussa (-elokuu) lähinnä meitä Valkovenäjällä (kaakkois-rajalla) avoimet haavikot, pensasmaat, puutarhat toukka mm. haavalla ja pajulla
Alapuolivertailuja E. paleacea - E. abluta
E. paleacea: etusiivissä selvät mustat ripsien tyvipisteet munuaistäplä näkyy yleensä kahtena tummana täplänä E. abluta: etusiivissä ei mustia ripsien tyvipisteitä munuaistäplästä näkyy vain tumma alatäplä
27 - 30 mm	Ipimorpha retusa, pajukääröyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan C. contusa'a ja sisarlajia I. subtusa'a lukuunottamatta Euroopassa ei toista samannäköistä lajia ulompi poikkiviiru lähes suora, taipuen ulospäin ennen siiven etureunaa, vertaa I. subtusa sisempi poikkiviiru pystympi kuin sisarlajilla, taipuen sisäänpäin alaosastaan etusiiven ulkoreuna selvästi kovera heti kärjen alapuolella, vertaa I. subtusa sukupuolet ovat samanvärisiä
30 - 33 mm	Ipimorpha subtusa, haapakääröyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan C. contusa'a ja sisarlajia I. retusa'a lukuunottamatta Euroopassa ei toista samannäköistä lajia ulompi poikkiviiru taipuu selvästi sisäänpäin ennen siiven etureunaa, vertaa I. retusa sisempi poikkiviiru viistompi kuin sisarlajilla etusiiven ulkoreuna heikosti kovera heti kärjen alapuolella, vertaa I. retusa etusiiven etureuna saman värinen kuin poikkiviirut, vertaa I. retusa sukupuolet ovat samanvärisiä
28 - 35 mm	Cosmia contusa, poppelikääröyökkönen tasavärinen, kuviot heikkoja, esim. rengastäplä tuskin erottuu voimakkain kuvio on yleensä keskivarjo, joka kääntyy munuaistäplän kohdalla selvästi sisäänpäin muita eroja Ipimorpha -lajeihin munuaistäplä pieni ja siinä kaksi tummaa täplää (kuluneellakin yksilöllä nämä kaksi täplää parhaiten näkyvissä tai ainakin alin täplä) sisempi poikkiviiru (jos näkyvissä) samansuuntainen kuin I. subtusa'lla, mutta selvästi mutkaisempi (tekee keskikohdalla tasaisen kaaren tyveä kohti) takasiipien ripset eivät läheskään niin kontrastiset sukupuolet ovat samanvärisiä
25 - 30 mm	Atypha pulmonaris, imikkäyökkönen muista suomalaisista yökkösistä imikkäyökkönen, ainakin hiukan kuluneena, muistuttaa eniten C. contusa'a etusiipien pohjavärin tummuus ja värisävy vaihtelee, joten voivat tältäosin olla samanlaiset takasiivet tasaisen tummat koko sunnilleen sama keskivarjo kääntyy munuaistäplän kohdalla samanlailla sisäänpäin eroja C. contusa'an ruumis selväst tanakampi etusiipien ulkoreunan kärkiosa pyöreämpi munuaistäplä iso, tummatäytteinen rengastäplä isohko, vaalea, selvästi näkyvissä aaltoviirun sisäpuolen varjostukset hyvin näkyvissä kuluneellakin yksilöllä sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopassa neljä samannäköistä petoyökköstä, joiden etusiiven etureunassa valkoiset täplät
27 - 32 mm	Cosmia affinis, kaitapetoyökkönen etusiipien pohjaväri punertavan- harmahtavan- tai hiukan vihertävän ruskea, vertaa C. diffinis ja C. pyralina mustakeskeiset yökköstäplät selvästi näkyvissä, vertaa C. diffinis ja C. pyralina ulomman poikkiviirun alaosa suora siiven takareunaan asti, vertaa C. diffinis ja C. pyralina sisemmän poikkiviirun valkoinen etureunatäplä kapea tai voi jopa puuttua, vertaa C. diffinis sisemmän poikkiviirun alaosa suora siiven takareunaan asti, vertaa C. pyralina takasiivet tyveä lukuunottamatta mustat, keltaripsiset, vertaa C. diffinis ja C. pyralina sukupuolet ovat samanvärisiä
28 - 32 mm	Cosmia diffinis, lähialuelaji, ei Suomessa etusiipien pohjaväri purppuranruskea, vertaa C. affinis yökköstäplät ei näkyvissä (tai hyvin heikosti), vertaa C. affinis ulomman poikkiviirun alaosa kaartuu hiukan ulospäin siiven takaosassa, vertaa C. affinis sisemmän poikkiviirun valkoinen etureunatäplä voimakas, vertaa C. affinis ja C. pyralina sisemmän poikkiviirun alaosa lähes suora siiven takareunaan asti, vertaa C. pyralina takasiivet tummanruskeat, vaalearipsiset, vertaa C. affinis sukupuolet ovat samanvärisiä lentää heinä- elokuussa lähinnä meitä Etelä-Ruotsissa (Gotlanti) ja Liettuassa avoimet jalavaa kasvavat metsiköt toukka jalavalla (Ulmus)
29 - 35 mm	Cosmia pyralina, punapetoyökkönen etusiipien pohjaväri viininpunaisen- purppuranruskea, vertaa C. affinis yökköstäplät ei näkyvissä (tai hyvin heikosti), parhaiten voi näkyä vaalea rengastäplä ilman tummaa keskustaa, vertaa C. affinis ja C. diffinis ulomman poikkiviirun alaosa kaartuu hiukan ulospäin siiven takaosassa, vertaa C. affinis sisemmän poikkiviirun valkoinen etureunatäplä puuttuu, vertaa C. affinis ja C. diffinis sisemmän poikkiviirun alaosa mutkainen, vertaa C. affinis ja C. diffinis takasiivet melko tasaisen harmaanruskeat, kellertäväripsiset, vertaa C. affinis ja C. diffinis sukupuolet ovat samanvärisiä   Kaakkois-Euroopassa vielä yksi Cosmia -laji, jolla valkoiset etureunatäplät: Cosmia confinis mm. Kreikka, Bulgaria muistuttaa eniten Cosmia diffinis -lajia
29 - 37 mm	Cosmia trapezina, keltapetoyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan, vaikkakin väreiltään laji on erittäin muunteleva etusiivessä ei valkeita etureunatäpliä takasiiven etuosa jyrkästi vaalea, paitsi tummuneilla muodoilla, jotka kuitenkin harvinaisia (kuvassa alin yksilö) Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 38 mm	Mesogona oxalina, kolmioyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia muistuttaa kuvioinniltaan eniten C. trapezina'a siipien pohjaväri kuitenkin violetinharmaa, eli aivan erilainen ulompi poikkiviiru suora lähes etureunaan asti sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 42 mm	Mesogona acetosellae, ei Suomessa suvun toinen laji Euroopassa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista ihan samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- syyskuussa lähinnä meitä Pohjois-Puolassa ja Valkovenäjällä tammea kasvavat, avoimet metsiköt toukka pääasiassa tammella   väreineen ja isoine yökköstäplineen muistuttaa Suomen lajeista eniten tammiraitayökköstä
33 - 37 mm	Orthosia cerasi, tammiraitayökkönen kuuluu sukuryhmään raitayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Orthosiini) melko yleinen Etelä-Suomen tammikoissa lentää keväällä huhti- toukokuussa poikkiviirut tummia, hiukan katkeilevia aaltoviiru vaalea ulkosarakkeen suonet vaaleat keskivarjo näkyvissä
32 - 36 mm	Dicycla oo, rengasyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 38 mm	Gortyna flavago, takiaisyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) suomalaisista yökkösistä muistuttaa väreiltään eniten D. oo'ta tummat varjostukset erilaiset kuin D. oo'lla yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
26 - 29 mm	Atethmia ambusta, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan suvun ulkopuolella Euroopassa ei toisia samannäköisiä lajeja suomalaisista mittareista tuo mieleen tummuneen petomittarin (C. elinguaria f. fusca) suomalaisista yökkösistä tuo mieleen lähinnä keltapetoyökkösen tumman muodon (C. trapezina f. nigra), jolla kuitenkin tummat takasiivet ja selvästi erilailla kulkevat poikkiviirut etusiiven pohjaväri suklaanruskea, vertaa A. centrago poikkiviirut aina pohjaväriä vaaleammat, vertaa A. centrago munuaistäplä pohjavärin värinen, vertaa A. centrago takasiivet kiiltävän valkoiset, ulko-osaltaan hiukan tummentuneet, vertaa A. centrago sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- lokakuussa lähinnä meitä Etelä-Puolassa valoisat lehtimetsät, puutarhat, puistot (yleensä lämpimät paikat) toukka mm. omenalla, päärynällä
34 - 38 mm	Atethmia centrago, lähialuelaji, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan suvun ulkopuolella Euroopassa ei toisia samannäköisiä lajeja suomalaisista yökkösistä tuo mieleen lähinnä keltapetoyökkösen (C. trapezina), jolla kuitenkin tummat takasiivet ja selvästi erilailla kulkevat poikkiviirut etusiiven pohjaväri erittäin vaihteleva, sitruunankeltaisesta punertavanruskeaan, vertaa A. ambusta poikkiviirut pohjaväriä tummemmat, vertaa A. ambusta munuaistäplä pohjaväriä tummempi, vertaa A. ambusta takasiivet vaaleat, hiukan kellertävänruskehtavat, ulko-osaltaan tummentuneet, vertaa A. ambusta sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- lokakuussa lähinnä meitä Tanskassa, Puolassa ja hiljain levinnyt Etelä-Ruotsiin (nykyään jo paikallinen) saarnimetsiköt toukka saarnella (Fraxinus)   Lounais-Euroopassa vielä kolmas Atethmia laji: Atethmia algirica mm. Espanja samannäköinen kuin Atethmia ambusta
30 - 34 mm	Tiliacea citrago, lehmuskeltayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
26 - 35 mm	Tiliacea aurago, vyökeltayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
26 - 34 mm	Tiliacea sulphurago, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- syyskuussa lähinnä meitä Etelä-Puolassa (erittäin vanha havainto Etelä-Ruotsista) kuivat, hiekkapohjaiset metsämaat toukka erilaisilla lehtipuilla kuten vaahtera, koivu, tammi ja paju   Etelä-Euroopassa vielä neljäs Tiliacea -laji: Tiliacea cypreago Kreikka, Etelä-Italia
30 - 32 mm	Jodia croceago, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan suvun ainoa edustaja, Euroopassa ei toista samannäköistä lajia etusiiven etureunassa valkoiset täplät keskivarjo tekee 90 -asteen kulman munuaistäplän alapuolella valkoiset takasiivet, joissa heikko, hiukan punertava kaarijuova sukupuolet ovat samanvärisiä lentää maalis- huhtikuussa voi joskus kuoriutua jo loppusyksyllä lähinnä meitä Etelä-Ruotsista (1 ikivanha havainto) vakinaisena Kaakkois-Puolassa ja Valkovenäjällä kuivat, lämpimät, tammea kasvavat sekametsät toukka erilaisilla lehtipuilla kuten tammi, vaahtera, poppeli ja pyökki
29 - 34 mm	Xanthia togata, huppukeltayökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan lajista tavataan harvinaisena tummentuneita muotoja, mutta lajin varjostukset ovat aina lähes samanlaiset Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 36 mm	Xanthia icteritia, vaaleakeltayökkönen kuvan kaksi ylintä perhosta normaalin värisistä yksilöistä, joiden kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan (molemmat muodot yleisiä) - ylimpi nimimuoto - alempi 'flavescens' -muoto (Euroopassa ei muita samannäköisiä - värisiä lajeja) - kolmas yksilö 'aurantia' -muoto, jonka pohjaväri tummentunut, kuviointi kuin nimimuodolla - alin yksilö tummentunut 'flavescens' -muoto sukupuolet ovat samanvärisiä etujalat punertavanruskeat - punertavat, vertaa X. ocellaris ja X. gilvago etusiiven kärki terävä, vertaa X. gilvago etusiiven ulkoreuna selvästi kovera heti kärjen alapuolella, vertaa X. gilvago X. icteritia: etujalat punertavat, samaa väriä myös huulirihmoissa X. gilvago: etujalat ruskehtavanharmaat X. ocellaris: etujalat ruskehtavanharmaat kuten X. gilvago'lla
31 - 35 mm	Xanthia ocellaris, poppelikeltayökkönen sekoitettavissa kahteen viereiseen lajiin etujalat ruskehtavanharmaat, vertaa X. icteritia etusiiven kärki erittäin terävä, vertaa X. gilvago etusiiven ulkoreuna selvästi kovera heti kärjen alapuolella, vertaa X. gilvago munuaistäplän alaosassa selvä valkoinen täplä ilman vahvaa mustaa reunusta, vertaa X. gilvago etusiiven ulko-osan suonet erottuvat selvästi pohjaa vaaleampina (ainakin näkemissäni yksilöissä), vertaa X. gilvago sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 38 mm	Xanthia gilvago, jalavakeltayökkönen sekoitettavissa kahteen edelliseen lajiin etujalat ruskehtavanharmaat, vertaa X. icteritia etusiiven kärki pyöristynyt, vertaa X. icteritia ja X. ocellaris etusiiven ulkoreuna pyöristynyt tai suora heti kärjen alapuolella, vertaa X. icteritia ja X. ocellaris munuaistäplän alaosan tummassa täplässä ei selvää valkoista keskustaa, vertaa X. ocellaris etusiiven ulko-osan suonet erottuvat huonosti, vertaa X. ocellaris sukupuolet ovat samanvärisiä   Etelä-Euroopassa vielä viides Xanthia -laji: Xanthia austauti Espanja
Peräpäävertailuja X. icteritia - X. gilvago
X. icteritia: naaraan takaruumiin kärki kalju X. gilvago: naaraan takaruumiin kärki karvainen X. ocellaris: naaraan takaruumiin kärki karvainen kuten X. gilvago'lla koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät ovat suunnilleen samannäköiset jokaisella kolmella lajilla
Suomessa tavattuja yökköslajeja, joiden etusiivet kellertävän ruskeat kuten keltayökkösillä
38 - 42 mm	Pyrrhia umbra, keltajaloyökkönen ja Helicoverpa armigera, hukkavaellusyökkönen kuuluvat alaheimoon vaellusyökköset    (Noctuidae, Heliothinae) Suomessa tavattu 8 lajia vaellusyökkösten takasiivet tummine ulkoreunoineen aivan erilaiset kuin keltayökkösillä
38 - 42 mm	Conisania luteago, sirkkuyökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) harvinainen, juuri Suomeen levinnyt laji

Sivu päivitetty-- 2.3.2018 --Page updated