Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Xylenini - mäkiyökköset II
Hillia -suku
Suvun ainoa laji Euroopassa
31 - 35 mm	Hillia iris, silkkiyökkönen nimimuoto, ylempi yksilö siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia tumma muoto, alempi yksilö aaltoviiru ruosteenpunertava aaltoviirun alaosassa vaalea varjostuma, jonka ulkopuolella joskus myös samanlainen musta varjostuma kuin nimimuodolla takasiipien takanurkassa vaalea juova muistuttaa eniten Mesapamea -suvun 'leucostigma' -muotoa, jossa etusiivet yksivärisen mustahkot ja munuaistäplä näkyy terävänä sukupuolet ovat samanvärisiä
Muita suomalaisia yökköslajeja, joiden etusiivet varsinkin hiukan kuluneina yksivärisen tummia ja joilla suuri, vaalea munuaistäplä
29 - 33 mm	Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen kuuluu korsiyökkösiin    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) väritykseltään erittäin vaihteleva laji lajin tummin muoto muistuttaa silkkiyökkösen tummaa muotoa etusiipien ripset selvästi täplikkäät, vertaa H. iris takasiipien keskitäplä pieni tai puuttuu, vertaa H. iris takasiipien takanurkassa ei vaaleaa juovaa, vertaa H. iris takasiivissä selvästi vaalea ripsien tyvijuova, vertaa H. iris
32 - 37 mm	Celaena leucostigma, ruskoluhtayökkönen kuuluu korsiyökkösiin    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) etusiipien pohjaväri ruskea, vertaa H. iris etusiivet kapeat ja teräväkärkiset, vertaa H. iris aaltoviiru ei juuri erotu, vertaa H. iris takasiipien keskitäplä puuttuu, vertaa H. iris takasiipien takanurkassa ei vaaleaa juovaa, vertaa H. iris
38 - 41 mm	Melanchra persicariae, täplätarhayökkönen kuuluu tarhayökkösiin    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) isokokoinen verrattuna lajiin H. iris aaltoviiru valkoinen, vertaa H. iris takasiipien tyviosa valkoinen, vertaa H. iris takasiivissä pieni terävä keskitäplä, vertaa H. iris
Agrochola -suku
Euroopassa 28 lajia, joista suurin osa Välimeren alueella
33 - 37 mm	Agrochola lychnidis, soukkomäkiyökkönen etusiipien pohjaväri ja kuvioiden voimakkuus vaihtelevat suuresti rengastäplä kapea, pitkulainen, tummatäytteinen, näkyy usein terävänä pisteenä, vertaa A. lunosa'a lukuunottamatta muut lajit etusiiven etureuna usein muuta siipeä vaaleampi, vertaa muut Agrochola -lajit poikkiviirut kaksinkertaiset, usein vaaleatäytteiset sisemmästä poikkiviirusta ulospäin suonet usein pohjaväriä vaaleammat sukupuolet ovat samanvärisiä
30 - 33 mm	Agrochola nitida, ruutumäkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan sisemmästä poikkiviirusta ulospäin suonet pohjaväriä vaaleammat keskivarjo selvä, melko suora siiven etureunaan asti harmaanruskea pohjaväri Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 36 mm	Conistra vaccinii, puolukkapiiloyökkönen muista suomalaisista yökkösistä puolukkapiiloyökkönen muistuttaa ehkä eniten A. nitida'a laji on väreiltään varmaankin Suomen muuntelevin perhonen ja joukosta löytyy aivan samanvärisiä kuin A. nitida molemmat sukupuolet vaihtelevat samalla lailla yhdellä muodolla suonet näkyvät pohjaväriä vaaleampina ja usein ne näkyvät vielä paljon selvemmin kuin malliyksilöllä siiven etureunassa keskivarjo taipuu paljon enemmän tyveä kohti ulompi poikkiviiru hampainen ja tekee selvemmän kaaren munuaistäplän kohdalla etusiiven ulkoreuna selvästi pyöristyneempi takasiiven keskitäplä hyvin heikko tai puuttuu takasiipien ripset punertavampia lentää syksyllä ja keväällä, A. nitida vain syksyllä
30 - 36 mm	Agrochola litura, sinimäkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan aaltoviirun pisteet, jotka harvoin levinneet nuolitäpliksi voimakas tyviviirun yläosa + 4 muuta etureunan mustaa täplää sinertävänharmaa pohjaväri, joka keskivarjon ulkopuolella tyvipuolta tummempi Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
34 - 40 mm	Agrochola helvola, punamäkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun tasaisesti tummentunut väli punertavanruskea pohjaväri takasiipien punertavuus Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
29 - 36 mm	Agrochola lota, harmomäkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan melko suora, punertava aaltoviiru munuaistäplän voimakas pohjukka tumma, harmaanruskea pohjaväri Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 34 mm	Agrochola macilenta, säämiskämäkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan suora aaltoviiru etusiiven tyven voimakkaat pisteet melko vaalea, kellertävänruskea pohjaväri Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
33 - 39 mm	Agrochola circellaris, keltamäkiyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan punaruskea, mutkitteleva aaltoviiru jyrkästi vaalea takasiiven etuosa kellertävänruskea pohjaväri Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
31 - 38 mm	Agrochola humilis, ei Suomessa etusiipien pohjaväri vaalea, tuhkanharmaa, vertaa suomalaiset Agrochola -lajit etusiipien suonet pohjaväriä vaaleammat, varsinkin siiven ulko-osassa, vertaa A. nitida'a lukuunottamatta muut lajit poikkiviirut kaksinkertaiset, vaaleatäytteiset, vertaa A. lychnidis'tä lukuunottamatta muut lajit keskivarjo selvä, tumma, taipuu alaosastaan ulospäin, vertaa muut Agrochola -lajit yökköstäplät isoja, vaaleareunaisia takasiivet vaaleanharmaat, vertaa muut Agrochola -lajit takasiipien keskitäplä aina näkyvissä sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- lokakuussa lähinnä meitä Slovakiassa kuivat ja lämpimät, usein tammea kasvavat metsämaat toukka sekä lehtipuilla että matalilla kasveilla, esim.jalava, paju, voikukka ja ratamo
28 - 34 mm	Agrochola laevis, ei Suomessa etusiipien pohjaväri vaalea, harmahtavanruskea keskivarjo selvä, tumma, taipuu yläosastaan sisäänpäin ison ja pyöreän rengastäplän ohi, vertaa muut Agrochola -lajit keskivarjon alaosa terävän mutkan jälkeen suora, vertaa muut Agrochola -lajit poikkiviirut katkeilevia, usein suonten kohdilla tummapilkkuisia, vertaa muut Agrochola -lajit takasiivet tasaisen tummat, vertaa A. circellaris ja A. humilis takasiipien keskitäplä heikosti näkyvissä sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- lokakuussa lähinnä meitä Pohjois-Puolassa Tanskasta 1 havainto tammea kasvavat sekametsät toukka tammella mutta myös pajut, hierakat, voikukat ja mm. mustikka
35 - 39 mm	Conistra erythrocephala, tammipiiloyökkönen suomalaisista yökkösistä tammipiiloyökkönen muistuttaa eniten sekä A. laevis'ta että A. ruticilla'a lajilla on kaksi erinäköistä muotoa, kuvassa nimimuoto perhonen lentää syksyllä ja talvehtimisen jälkeen vielä keväällä syksyllä lento samaan aikaan kuin A. laevis keväällä lento samaan aikaan kuin A. ruticilla isompi kuin kumpikaan vertailulaji rengastäplä pieni ja pyöreä, vertaa A. laevis ulompi poikkiviiru yhtenäinen ja mutkitteleva koko pituudeltaan, vertaa A. laevis ja A. ruticilla (tekee mutkan tyveä kohti myös munuaistäplän kohdalla) etusiiven ulkoreuna selvästi pyöristyneempi, vertaa A. laevis ja A. ruticilla etusiiven ripsien tyvijuova yhtenäinen, heikosti aaltoileva, vertaa A. laevis ja A. ruticilla etusiiven etureunassa vähemmän tummia täpliä, vertaa A. ruticilla munuaistäplä leveä, vertaa A. ruticilla takasiipien ripset punertavampia, vertaa A. laevis ja A. ruticilla
29 - 34 mm	Agrochola (Spudea) ruticilla, ei Suomessa etusiipien pohjaväri ja kuvioiden voimakkuus vaihtelevat suuresti etusiipien pohjaväri vaaleasta, kellertävänruskeasta tummanruskeaan yökköstäplät kapeita, melko pieniä, huomaamattomia poikkiviirut katkeilevia, melko huomaamattomia keskivarjo, jos näkyvissä, tekee erillisen 'poukaman' ulospäin munuaistäplän kohdalla, vertaa muut Agrochola -lajit takasiivet tasaisen tummat takasiipien keskitäplä ei näkyvissä sukupuolet ovat samanvärisiä muusta suvusta poiketen lentää maalis- huhtikuussa lähinnä meitä Pohjois-Saksassa (Itämeren rannikko) Puolasta vanhoja havaintoja (Luoteis-Puola viimeksi 1961 - 1985) tammea kasvavat metsämaat toukka tammella
32 - 35 mm	Agrochola (Omphaloscelis) lunosa, ei Suomessa siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- marraskuussa läntinen laji, lähinnä meitä Länsi-Tanskassa äskeittäin saatu Liettuasta, puuttuu Puolasta avoimet, ruohikkoiset metsämaat toukka erilaisilla ruohoilla kuten Dactylis (koiranheinä)
Conistra -suku
Euroopassa 15 lajia, joista yli puolet Välimeren alueella
31 - 36 mm	Conistra vaccinii, puolukkapiiloyökkönen suomalaisista yökkösistä vaaleasuoninen muoto muistuttaa ehkä eniten A. nitida'a (pohjavärikin voi olla samanlainen) laji on varmaankin yksi Suomen muuntelevimmista perhosista molemmat sukupuolet vaihtelevat samalla lailla siiven etureunassa keskivarjo taipuu paljon enemmän tyveä kohti ulompi poikkiviiru hampainen ja tekee selvemmän kaaren munuaistäplän kohdalla etusiiven ulkoreuna selvästi pyöristyneempi takasiiven keskitäplä hyvin heikko tai puuttuu takasiipien ripset punertavampia lentää syksyllä ja keväällä, A. nitida vain syksyllä kaksi sisarlajia C. ligula ja C. veronicae ovat taas paljon hankalammin erotettavissa selvin ulkoinen tuntomerkki on etusiiven ulkoreunan ja eritoten kärjen muoto (tämäkin tuntomerkki helposti häviää kuluneisuuden myötä) keskiruumis aina punertavan sävyinen kummaltakin puolelta
koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty suoraan sivuille
C. vaccinii, C. ligula ja C. veronicae: Kaikilla kolmella lajilla lämsät ovat sunnilleen samanlaiset ja lajeja on vaikea määrittää näiden avulla
Suonivertailuja Conistra vaccinii - Conistra veronicae
Suoni sijaitsee aivan etusiiven tyvessä, siiven alalaidassa ja peittyy osittain keskiruumiin karvojen alle.   Kochin kirjassa vuodelta 1984 on piirrokset tästä haarautuvasta suonesta, jonka avulle pitäisi C. vaccinii'n ja C. ligula'n erottaa helposti toisistaan. Piirroksissa ylempi suoni kulkee suunnilleen kuten valokuvissa (molemmilla lajeilla samallalailla). C. vaccinii'n alempi suoni on piirretty jopa aavistuksen ylöspäin kaarevaksi, jolloin suonten väliin jäävä alue on melko tasaleveä. C. ligula'n alempi suoni on taas piirretty alaspäin paljon kaarevammaksi, jolloin suonikuvio on muodoltaan kuin 'silakka'. (lähinnä tätä on oikeanpuoleinen vaccinii, siinäkin alasuoni pitäisi olla alaspäin kaarevampi)   Toinen asia, jonka kirja mainitsee, on alasuonen voimakkuus.ja tämä näyttää pitävän paikkansa. C. vaccinii'lla molemmat suonet haarautuvat yhtä voimakkaina, kun taas C. ligula'lla alemman haaran alku on tuskin näkyvissä ja muutenkin koko ylempi haara on selvästi paksumpi ja selvempi.   Onko piirtäjä liioitellut alasuonen kaartevuutta ja paljonko yleensä on lajinsisäistä vaihtelua vai onko hänellä ollut jokin toinen laji 'ligulana' kuin minulla ? Conistra -suku ei varmaankaan ole loppuunasti tutkittu.
Alapuolivertailuja Conistra vaccinii - Conistra veronicae
Alapintojen vaaleus / tummuus vaihtelee jokaisella lajilla, joten se ei ole hyvä määritysperuste. (C. ligula'lla etusiiven keskiosa useimmiten kuvan osoittaman tumma) Kannattaa kiinnittää huomio etusiiven ulkosarakkeeseen:
C. vaccinii: etusiiven ulkosarakkeeen suonet erottuvat selvästi vaaleampina kuin C. ligula'lla tumman varjostuksen ulkoreunassa selvästi isommat hampaat kuin C. ligula'lla tumman varjostuksen ulkoreuna kääntyy siiven takareunassa suoraan alas tai jopa hiukan ulospäin, vertaa C. ligula tumma varjostus ruskeampaa kuin C. ligula'lla C. ligula: etusiiven ulkosarakkeeen suonet erottuvat heikosti, vertaa C. vaccinii tumman varjostuksen ulkoreuna selvästi tasaisempi kuin C. vaccinii'lla tumman varjostuksen ulkoreunan alaosa melko suora ja tulee usein siiven takareunaan hiukan tyveenpäin viistosti, mutta voi tulla myös kohtisuoraankin, vertaa C. vaccinii tumma varjostus usemmiten mustahko, vertaa C. vaccinii C. veronicae: etusiiven ulkosarakkeeen suonet erottuvat heikosti, vertaa C. vaccinii tumman varjostuksen ulkoreuna selvästi tasaisempi kuin C. vaccinii'lla tumman varjostuksen ulkoreunan alaosa kuten C. ligula'lla ripsien tyvijuova muodostuu tasaisista kaarista, vertaa C. vaccinii ja C. ligula ainakin malliyksilöllä poikkiviirut näkyväy hyvin kummassakin siivessä ja takasiivessä se kääntyy enemmän tyveä kohti kuin sisarlajeilla
32 - 36 mm	Conistra ligula, ei Suomessa etusiiven kärki terävä ja sen alapuolella oleva ulkoreuna hiukan kovera, vertaa C. vaccinii keskiruumis etusiiven pohjavärin värinen, C. vaccinii'lla punertavanrusehtava (tummillakin muodoilla) harmailla ja mustilla yksilöillä keskiruumis ei koskaan punertava sukupuolet ovat samanvärisiä lentää loka- toukokuussa (aikuistalvehtija) lähinnä meitä Pohjois-Puolassa lämpimät, avoimet seka- ja lehtimetsät toukka kaikenlaisilla puilla ja ruohokasveilla
33 - 36 mm	Conistra veronicae, ei Suomessa etusiiven kärki terävä ja sen alapuolella oleva ulkoreuna hiukan kovera, vertaa C. vaccinii vaaleaa, kellertävän-harmahtavanruskeaa, kuviollista muotoa en ole koskaan nähnyt sisarlajeilla keskivarjon alaosa mutkittelavampi ja terävämpi kuin sisarlajeilla pokkiviirut kaksinkertaisia, vertaa sisarlajit munuaistäplä enemmän kallellaan ja sen tumma pohjukka heikompi kuin sisarlajeilla, vertaa ainakin C. vaccinii etusiiven vaalea kärkiläikkä leveämpi ja selvempi kuin sisarlajeilla etusiiven vaalean kärkiläikän edessä tumma juova, joka puuttuu sisarlajeilta sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- toukokuussa (aikuistalvehtija) lähinnä meitä Etelä-Puolassa mielellään tammea kasvavat pensaikkoiset sekametsät toukka sekä puilla että ruohokasveilla
34 - 36 mm	Conistra rubiginosa, pilkkupiiloyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan ainakin Keski-Euroopassa esiintyy muoto, jolta puuttuu etusiiven mustat täplät, mutta en tiedä, onko muotoa koskaan saatu Suomesta Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
32 - 34 mm	Conistra rubiginea, keltapiiloyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan joskus esiintyy muotoja, joilla pohjaväri hiukan 'haalistunut' ja tumma kuviointi vähentynyt, - ääritapauksessa muutamaan pisteeseen Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 39 mm	Conistra erythrocephala, tammipiiloyökkönen nimimuoto, ylin yksilö muistuttaa eniten A. laevis'ta perhonen lentää syksyllä ja talvehtimisen jälkeen vielä keväällä, A. laevis vain syksyllä isompi kuin A. laevis rengastäplä pieni ja pyöreä, usein tummatäytteinen, vertaa A. laevis ulompi poikkiviiru yhtenäinen ja mutkitteleva koko pituudeltaan, vertaa A. laevis (tekee mutkan tyveä kohti myös munuaistäplän kohdalla) etusiiven ulkoreuna selvästi pyöristyneempi, vertaa A. laevis etusiiven ripsien tyvijuova yhtenäinen, heikosti aaltoileva, vertaa A. laevis takasiipien ripset punertavampia, vertaa A. laevis f. impunctata, keskimmäinen yksilö (kuin nimimuoto, mutta munuaistäplän musta pohjukka puuttuu) muistuttaa eniten A. ruticilla'a perhonen lentää syksyllä ja talvehtimisen jälkeen vielä keväällä, A. ruticilla vain keväällä isompi kuin A. ruticilla ulompi poikkiviiru yhtenäinen ja mutkitteleva koko pituudeltaan, vertaa A. ruticilla (tekee mutkan tyveä kohti myös munuaistäplän kohdalla) etusiiven ulkoreuna selvästi pyöristyneempi, vertaa A. ruticilla etusiiven ripsien tyvijuova yhtenäinen, heikosti aaltoileva, vertaa A. ruticilla etusiiven etureunassa vähemmän tummia täpliä, vertaa A. ruticilla munuaistäplä leveä, vertaa A. ruticilla takasiipien ripset punertavampia, vertaa A. ruticilla f. glabra, alin yksilö siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
Brachylomia -suku
Euroopassa 2 lajia
30 - 33 mm	Brachylomia viminalis, pajuyökkönen normaali muoto, ylempi yksilö siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan lajin värisävy vaihtelee hiukan ja harmaimmat yksilöt muistuttavat suomalaisista yökkösistä eniten L. proxima'a tummunut muoto, alempi yksilö     itäinen sisarlaji Brachylomia uralensis on etusiiviltään samanlainen, vain hiukan kellertävämpi, mutta takasiiviltään selvästi vaaleampi ja sen levinneisyys ulottuu länteenpäin Ukrainan itäosiin
32 - 36 mm	Lasionhada proxima, harmokirjoyökkönen kuuluu kirjoyökkösiin    (Noctuidae, Noctuinae, Eriopygini) koiraan tuntosarvet ohuet kuten naaraalla (B. viminalis: leveät kampahampaiset) rengastäplä venynyt kohti siiven takanurkkaa, vertaa B. viminalis takasiivet tasaisen harmaat ilman kaarijuovaa, vertaa B. viminalis takasiipien ripset valkoiset keskiruumiissa siipikansien sisäreuna tumma, vertaa B. viminalis

Sivu päivitetty-- 3.3.2018 --Page updated